Viitaten kintaalla edelliseen julkaisemaani kirjoitukseen, sanonpahan vaan, että voivoi sentään. Mielenkiinnosta kahlailin munia myöten noiden omasta mielestään niin vitun fiksujen ihmisten (puhun näistä koiraämmistä) blogeissa, ja sain itseni lupaamaan, että en mene niihin enää ihmettelemään maailman kavaluutta lainkaan. Muuankin vatipää julistaa oikein kotisivuillaa, kuinka nuoretkin ihmiset osaavat kasvattaa koiria, kun ei hänen mielestään kokemuksella ole mitään tekemistä koirankasvatuksessa. On puhdasta matematiikkaa. Paskat, puhdasta sattumaa, kuten lastentekokin. Samoin kehtaa väittää, että omat koirat ovat jotenkin ylivertaisia, kun NE harrastavat, ja pennuista tulee tietenkin terveitä ja huippuyksilöitä. Terveisiä vaan sinne jaa, tuota, mikähän oli sen sivun nimi? Johonkin rosvoon se viittasi. Olisiko jopa jotenkin jonkun eläimen rosvoamisesta ollut kyse. Hm. Enpä muista. Ja jotenkin tuli tuossa vielä sellainen tuntuma, että selkeästi oli kolissut jonkun vanhemman koirankasvattajan lausumat, tämän heikolla itsetunnolla varustetun typykän, pään sisukseen. Voi pikkutypykkä ressukkaa. En voi kuin ihmetellä, että mikä näitä koirilla leikkiviä tyttösiä oikein vaivaa!

Kyllä tuppaa ärsyttämään tämä kaikkitietävyyden viljely. Muut eivät ole mitään, kyllä minä tiedän, olen oikeassa ja varma asiastani. Muuan tunnettu psykopaattikin julisti että "Ein Reich...!" jne. Kunhan nuo typykät kasvavat aikuisiksi, mitä kyllä epäilen, kun naisista on kyse, niin kyllä taatusti hävetää. Pitäisikö takoa päätä seinään vai mitä ihmettä?

Voi tätä myötähäpeän määrää! Nolaavat tyyten koko naissukukunnan! Kun meitä miehiä ollaan kyllä takomassa ottaan milloin mistäkin omituisesta asiasta, niin kyllä naiset vievät edelleen voiton. Jostai rakkien kanssa vehtaamisesta kun tehdään tälläinen numero, niin suosittelen ruumiillisen työn tekemisen aloittamista viimeistään nyt. Siivoamaan, peltotöihin, suota kuokkimaan ja luontaistalouteen. Vaikka keräämään käpyjä. Ihan mitä tahansa, mutta jotain sellaista duunia, jossa häviävät nuo kaikkitietävyyden ja itsekorostuksen yököttävät piirteet. Niin, että palaisivat takaisin maanpinnalle, kun makaronit ei kasva puussa. Eikä koira ole mikään lelu, joka kootaan kahdesta eri osasta, joista parhaat ominaisuudet siirtyvät jälkipolville! No ei saamari!

Ihme on, että käteni ylipäätään pysyvät näppiksellä, kun ottaa koteloon niin että kallo halkeaa ihan pian. Perkele, aukeaisi nyt viinakauppa vihdoin, niin voisin käydä palauttamassa tyhjät ja vaihtaa ne täysiin...! Ei dokaamisesta suurtakaan apua ole, mutta eipä vituta näiden blogikirjoitusten lukeminen niin helvetisti.

Skål på den saken!