Köh, jopa on taas aikaa mennyt ja vettä virrannut viemäriputkissa.

Näyttää siltä, että meikäläisen blogin pito aina silloin tällöin tökkii. Töktök. Jää nähkääs huikka päälle. :P

Kun alunperin tämä oli Turakainen, niin sattuneista syistä. Ekana se, että noita Turakaisia on niin vähän ja minä en kuulu sukuun, ja toiseksi, meinaan kuitenkin aina kirjoittaa, että turkanen...

Kattotaan kuin tää ny toimii. Otan kossua.

Siis taasko pitää mennä? Viikko alkaa ja ja vitutus kasvaa. Että pitääkin...!

Rannalla makoilusta ei saa kuin itsensä murjaanien kuninkaan näköiskappaleeksi. Toinen vaihtoehto on keitetty rapu. Tai tirisevä grillikylki.

Muuan tuntemani henkilö muistuttaa niin elävästi miss Piggyä, että oksat pois mummun puujalasta. Ko. tyyppi vyöryy paikalle milloin millaisissakin hepenissä ja vaappuu edestakaisin kuin juhannuskeinu. Se monen immeisen keinu, jos vanhoista suomalaisista elokuvista muistatte. Tämän jälkeen tämä mastodontti alkaa kehua itseään ja siirtyy sujuvasti arvostelemaan muiden ulko- tai muuta näköä. Siinä vaiheessa tekisi mieli vetää päin näköä...

Aamun kamussa löysin vielä toisenkin ilon aiheen. Mutta en muista minkä! Otan kossua.

Mistähän saisi sellaisen järjellisen duunin, josta saisi rahaa, noin niinkuin lähes mitään tekemättä? Olisi vaan ja syleksisi kattoon?

Toveri kertoi naapurissaan asuvasta iäkkäästä lakimiehestä. On kuulemma alkanut höyrähtää pahan kerran. Näkee omiaan ja kuuleekin myös. Omalla tontilla ei saa tehdä mitään, tekee olemattomia huomioita ja horisee todella kummallisia. Noh, ei kai siinä auta muu, kuin toverin mennä ja tehdä rikosilmoitus kunnianloukkauksesta ja vaatia horisko holhouksen alaiseksi.

Kummallista.