Kyllä se on kiva, kun ei tarvitse ryhtyä moiseen. Jaa, että mihin. No, kattelemaan kaikenmaailman esimiehiä. Kun on oma herransa, niin on. Oloneuvoksenpäivät eivät ole hullumpia. Jos maksa kestää.

Tässä taannoin tuttu tuomari kertoi, että heillä on konsernissa itseään hyvänä henkilöjohtajana pitävä tyyppi. Tyrkyttää kaikille syyksi mihin tahansa asiaa sitä, että kotona menee huonosti. Ihan kuin työpaikalla ei menisi huonosti. Huonot henkilösuhteet, kiire ja tiukentuvat työehdot ajavat ihmiset haudan partaalle ja siitä yli. Sitten tämä nilkki tulee kertomaan, että hei, onko sulla kotona kaikki hyvin! Ei todellakaan siinä vaiheessa enää ole, kun tekee mieli huitoa turpaan tunkeilijaa. Rupesi ihan ajatuksenakin rasittamaan moinen.

Toisen vaiheen henkilöstön rassaaminen se nykyään onkin vasta mielenkiintoista. Se, että ennen oli porukalla bonuksia vuosittain, niin kun sellainen vähäinenkin etu otetaan pois, niin kyllä syö miestä. Jos nyt tasa-arvon aikoina naistakin. Seuraavaksi varmaan tekevät tempauksia työterveydenhuollolle, josta ei iäisinä aikoina ole ollut kuin haittaa. Jos sinne entisessä elämässäni raahauduin pää kainalossa, annettiin hiilitabletteja ja sanottiin, että voi voi, jos vaiva jatkuu, tule uudelleen. Damned! Eräänäkään kertana en pystynyt edes kunnolla kävelemään, niin toctori Dohelo antoi peräti kaksi päivää sairaslomaa. Menin uudelleen ja sanoin, että en todellakaan istu tuohon tuolille, en pääse siitä ylös. Tuli laakista lomaa kolme viikkoa, hillittömät myrkyt ja uusi aika viikon päähän. Kävin sen jälkeen kolme kertaa kyseisellä pöljäkkeellä ja jotenkin sen aistii, että oli aika nöyrää poikaa. Tiä sitten.

Kai tästä täytyy lähteä Alkoon haeskelemaan itselleen muutama vinkku ja pari klassista kossua.